Rufukselle on yhtäkkiä tullut kasvupyrähdys niin, että jopa itse huomaan sen siitä. En ole aikaisemmin kiinnittänyt niin kamalasti tuon kasvuun huomiota, koska eihän sitä ole huomannut kun koiraa näkee jatkuvasti. Nyt jopa itse olen pienessä ajassa huomannut, että tuohan on jo iso! Jos vertailee esimerkiksi kuukauden takaisia kuvia tämän päivän kuviin niin eron huomaa selvästi. Alla oleva kuva on otettu tasan kuukausi sitten, huomaatteko eron? :D
Mulla on ollut samalla myös kamalan pitkä tauko kaikesta mikä liittyy kotisivujen tekoon (ulkoasut, koodaukset ym) ja en ole edes kameraankaan pahemmin koskenut, mutta eiköhän nyt ole aika kokea kaikki uudestaan ja opetella samalla myöskin uusia asioita. Paljon on muutoksia tapahtunut ja tämänkin blogin tekeminen oli hieman haastavaa tai no loppujen lopuksi ei se niin haastavaa ollut, mutta kun ei ole enään taidot entisellään niin en mä tähän ole tyytyväinenkään. Haluaisin opetella tekemään ulkoasuja blogeihin ja opetella taas koodien salat, mutta tuskin mun kärsivällisyys siihen enää riittää. Saa nähdä! Saan nyt ainakin alkuun tyytyä tähän. ;D
Ensimmäiset postaukset ovat aina vaikeita. Ei tiedä miten itsentä esittelisi kun taas oikeastaan ei edes haluaisikaan kertoa itsestään alkuun mitään, koska silloinhan kaikki jännä jo selvisi heti alkuun.. Joten päätän kertoa itsestäni ja tästä blogista vain hieman näin alkuun, jotta mulla olisi vielä jotain kerrottavaa myöhemminkin. Elikkä olen 19vuotta täyttävä nuori koiratyttö Turusta ja päätin pistää tämän blogin sen takia pystyyn, että voisin jatkossa kirjoitella tänne nuoren koirani kasvamisesta, sekä ehkä hiukan samalla muustakin elämästä.
Tämä the koira on nimeltään Rufus ja se on rodultaan mittelspitz. Rufus on syntynyt joulukuussa 2012 ja tuli mulle pienien yllästysten kautta. Olin pitkään jo miettinyt koiran hankkimista, koska elämä tuntui hyvin tylsältä ilman koiraa. En kumminkaan tehnyt oikein mitään sen eteen. Katselin silloin tällöin ilmoituksia koirista jotka kaipaavat uutta kotia. Kyllä, alkuuun oli suunnitelmissa hankkia koira joka tosissaan tarvitsisi uutta kotia ja minulle meinasikin tulla parin vuoden ikäinen sekarotuinen uros koira, mutta se jostain syystä jäi ja siirsin koko koiran hankinta prosessin mielestäni pois, kunnes yhtenä päivänä löysin ilmoituksen pienestä mittelipennusta joka olisi kotia vailla. Olin aikaisemmin hiljaa sivusta ihaillut mittelspitzejä ja miettinyt, että tuollainen olisi hyvinkin näppärä koira. Suuri koira pienessä koossa tai no ainakin minä olin sellaisen vaikutelman mitteleistä saanut. Otin yhteyttä Rufuksen kasvattajaan ja siitä kuukausi eteenpäin niin minulla oli vihdoin ja viimein se koira jota olin toivonutkin.
Rufus antoi heti itsestään aivan mahtavan ensivaikutelman. Heti kun oltiin matkalla kotiin linja-autolla niin Rufus nukahti heti oitis syliini ja nukkui koko matkan ilman mitään pelon merkkejä. Kotona se ei yhtään aristellut Unski kissaa (siitä lisää myöhemmin), eikä kaupungin hälinä tuntunut haittaavan tätä jätkää yhtään vaikka kaikki oli sille aivan uutta. Edelleenkään se ei ole missään tilanteessa osoittanut arkuuden merkkejä, se kulkee mukanani aivan kaikkialle eikä epäröi mitään, olen kyllä niin onnellinen tuosta! Suunnitelmissa olisi tulevaisuudessa aloittaa tókon harrastaminen tavoitteellisesti ja ehkä siinä sivussa myöskin jotain pientä, mutta ne on vasta tulevaisuuden juttuja!
